Katsaus historiaan...

Siitä on jo yli viisi vuotta kun löysin tämän harrastuksen...
 Enkä ole katunut päivääkään aloittamista..

Tänään käännetään katse kohti menneisyyttä, aika matkamme alkaa vuodesta 2011, kun löysin tieni ensimmäistä kertaa ratsastuskoulu Zilpalle. Olin jo ennen tätä ratsastanut vajaan vuoden talutuksessa, mutta Zilpalle päästyäni harrastuksesta rupesi muodostumaan minulle ns. 'pakkomielle'. Olin kaikki päivät tallilla, kotoa oli matkaa n.12 km tallille, jos kukaan ei suostunut minua sinne viemään lähdin säästä välittämättä polkemaan pyörällä tämän matkan. 

Ensimmäisellä ratsastustunnilla Zilpassa tutustuin ensimmäistä kertaa ratsuponi tamaan, Noraan. Suoraansanottuna pelkäsin ponia aluksi, enkä ihan mitään vähän, vaan todella paljon. Nyt kun mietin asiaa jälkeenpäin tajuan ettei ponissa ollut mitään pelättävää, enkä edes pelännyt ponia vaan sitä mitä minulle oli siitä ponista sanottu. Oli väärin leimata Nora 'kamalaksi' poniksi, joka varmasti heittää kaikki selästään ja puree. Nora ei tehnyt minulle koskaan mitään noista, se itseasiassa opetti minulle hyvin paljon ratsastuksesta ja hevosen hoitamisesta. 

Talutusryhmän jätin taakseni jo muutaman kuukauden jälkeen. Siirryin alkeistunneille, missä opettelin enemmän itsenäistä ratsastusta ja hevosen hallitsemista. Alkeistunnitkin jäivät taakse jos alle vuoden jälkeen. Jatkotunneilla opin ehdottomasti eniten, tulin lukemattomat kerraat alas selästä maistelemaan kentän tai maneesin pohjaa, sain lievän aivotärähdyksen ja opein ratsastamaan laukassa paremmin. Opettajalta sain kehuja (lähes) joka tunti siitä, että edes yritin. Tässä vaiheessa elämme vuotta 2012. 

Vuoden 2013 puolella siirryimme H:C tunnille, pituutta oli tullut huimasti lisää joten oli aika jättää pienemmät ponit taakse ja siirtyä niihin isoihin ja pelottaviin. Dollin kanssa olin jo pidemmän aikaa viettänyt aikaani ja ratsastellut ponilla lähes aina, koska taisin olla ryhmästämme silloin ainoa joka siitä ponista piti. Dollinkin kanssa sattui kaikenlaisia haavereita, kuten ponin karkaaminen, varpaitteni litistyminen ja kerran taisin jopa onnistumaan tippumaan tältä ponilta. H:C tunneilla kävin vuoden 2014 maaliskuuhun asti, jonka jälkeen siirryin puomijumppa tunnille. 

Aloittelin puomijumpassa Nelli ponin kanssa, mutta kun yhteistyö ei oikein sujunut vaihtui poni Taaliaan, joka oli tuolloin aika raaka ainakin esteillä. Lennettyäni tältä ponilta kerran aika pahasti en enään halunnut tai uskaltanut mennä sillä. Ratsastuksenopettajani laittoi minulle tuon jäleen poniksi Ladyn, jonka kanssa ollaan käyty jopa kisakenttien puolella. 

Lopulta kun koin etten saanut ratsastuskoulun tunneista enään mitään irti, etsin itselleni vuokraponin (Vuosi oli 2015 alkupuoli ) . Tällöin Kingi ja Ringo astuivat mukaan kuvioihin ja voin sanoa, että Ringon ja Kingin kanssa olen niin lyhyessä ajassa oppinut niin paljon..

Ollaan todellakin saatu tehdä Ringon kanssa töitä, että ollaan päästy tähän pisteeseen..

Syksyn viimeiset esteet

Ainakin luultavasti

Vielä eilen olin sitä mieltä, että tänään mennään vakavamielistä kouluratsastusta, mutta tänään lähtiessäni tallille päätinkin ottaa tämän syksyn (luultavasti) viimeiset hypyt. Kenttä oli aika märkä ja vettynyt, mutta siinä pystyi yllättävän hyvin menemään, tosin poni oli ratsastuksen jälkeen oikea kura pallero. 

Ringo toimi tänään jälleen hyvin, ei tarvinnut paljoa alkuveryttelyssäkään potkia liikkeelle. 

Kyllä, huomasin, että Ringon takajalan suojat olivat kierähtäneet väärinpäin, korjasimme tämän asian heti kun huomasimme.

Ringolla ei tosiaan ollut ennempään ratsastanut kukaan ja siihen nähden poni 'heräsi'

todella nopeasti ja tarjosi jatkuvasti käynnissäkin laukkaa. Laukassa on petrattavaa vielä ja paljon, etenkin omassa asennossani, sillä jalustimet tuppaavat lennellä minne sattuu ja katseeni tuntuu olevan ponin niskassa..

"Hyppää keskenäs!" 

Epäonnistuneiden kuvien läjäys

Tänään minä saan hävetä silmät päästäni ja te saatte nauraa..

Tykkään näistä kuvista erityisesti missä ollaan laskeutumassa esteeltä..

Kröhöm...

Ratsastaja säätää ja poni luulee hyppäävänsä..

Mikä on tämä... ?

Yli vuoden vanha kuva, joka hävettää kamalasti.. Kukaan ei ole seppä syntyessään
ja tässä se nähdään..

"Moi oon Kinkku, kukas kumma sä oot?"

Älä ratsasta näin esteelle, oppi numero 1

Ilmeillä mennään kummatkin..

Mahtaakohan se jalka kuitenkin osua puomiin?

Mitä meille kuuluu?

Hyvää, kiitos kysymästä... 

Hupsis, mihin jäi aktiivinen blogi? 

Pitkästä aikaan pääsen taas kirjoittamaan ja tällä kertaa muutaman viikon kuulumisia. Viimeviikko meni aikalailla koulun vääntämisessä kun taas tämä viikon ratsastus esteiden puolella. 

Olen ruvennut nyt Ringon kanssa keskittymään enemmän sileällä työskentelyyn ja se on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi meidän molempien kannalta. Ringo on nyt rentoutunut paremmin ratsastettaessa ja sitä on ollut huomattavasti kivempi ratsastaa. Olen todellakin huomannut Ringossa eroja siihen miten meillä on aikaisemmin mennyt, kun haistatettiin pitkät kouluratsastukselle ja lähdettiin rellestämään maastoon, sillin poni kulki kaula pitkänä, kaikki lihaksen jäykkänä ja muutenkin todella kankeasti. 

Vielä on petrattavaa ratsastuksessa, mutta parempaan päin mennään, jos vain säät suosii niin treeni pysyy aktiivisena.

Tänään kuitenkin otettiin kunnon este treenailut, ja todellakin alussa huomasi, että on pikkuisen jäänyt tämä hyppääminen sivummalle. Poni kuiten liikkui ( ainakin jotenkin) ja päästiin kaikista esteistä yli tiputtamatta, joten olen ylpeä, sekä ponista että itsestäni!

1# Kinkku

Heippa! Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen minusta ja vuokraponistani, Ringosta. Valitettavasti tämä ensimmäinen postaus ei liity Ringoon, sillä kapusin monen kuukauden jälkeen Kingin selkään.

Kuva on aikaisemmin otettu, eikä taannoin.

Viimeisimmät kokemukset Kingistä eivät olleet kovin positiiviset, mutta tällä kertaa poni yllätti minut positiivisesti. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä pitkälle maastoon, mutta päädyimme hoitamaan vain alkuveryttelyn maastossa ja tämän jälkeen palasimme kentälle hyppäämään pientä, noin 50cm estettä. Kingi kulki aluksi todella paljon kaula pitkänä ja vältti kaikkia ulkoapuja, mutta pienen keskustelun jälkeen poni kulki nätisti uralla kuunnellen pienempiäkin apujani. Esteillä jouduin "ajamaan" Kingiä todella paljon eteen, sillä vauhti ei todellakaan päätä huimannut.
Pääasia kuitenkin on, että ratsastuksesta jäi positiivinen fiilis ratsastajalle ja toivottavasti myös ponille. Palaillaan huomenna!

Kuva on maaliskuulta, eikä otettu taannoin.